27. maalis, 2021

Voimaa ja valoa

Näinä outoina ja tautisina aikoina olen huomannut monesti toivottavani tuttaville ja läheisille  Voimaa ja valoa. Ja näin erityisesti, jos joku on menettänyt omaisensa ja läheisensä. Joskus toivotan myös itselleni peilin kautta voimaa ja valoa päivään, jokaiseen päivään, koska minusta jokainen päivä on erityinen, ainutkertainen ja merkityksellinen eikä mikään eletty palaudu enää koskaan ainakaan samanlaisena. Siksi me tarvitsemme lisävoimaa, mielen voimaa eli itsemyötätuntoa, mitä termiä erityisesti psykologit käyttävät:

- Itsemyötätunto kuuluu tärkeimpiin mielenterveyden ja hyvinvoinnin taitoihin. Tämän vahvistavat myös lukuisat aiheesta tehdyt tieteelliset artikkelit, sanoo itsekriittisyyttä tutkinut työterveyspsykologi Ronnie Grandell ja jatkaa, että kohtuullinen itsekriittisyys on hyödyllistä ja suotavaa. Silloin voi rakentavasti pohtia, mitä uutta voisi pieleen menneestä tilanteesta oppia. Vihainen itsensä sättiminen tuottaa kuitenkin harvoin mitään hyvää. Silloin puhutaan haitallisesta itsekriittisyydestä.

Tutkimusten mukaan useimmat pystyvät kyllä osoittamaan empatiaa ystävilleen, mutta itselle sen osoittaminen on haastavampaa. Syynä voi olla sekin, että kulttuurimme syöttää meille koko ajan signaaleja siitä, mikä on hyväksyttävää. Olenko sen kokoinen, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä? Istunko kauneusmuottiin? Osaanko käyttäytyä niin kuin minulta odotetaan? Puhunko oikein ja oikeaa murretta? Onko kaveripiirini oikea? Onko yhteiskuntaluokkani oikea?

Tuosta muottiin asettamisesta olen täysin samaa mieltä eli mikä siinä onkin, että meidän pitää karsinoida ihmisiä tietynlaiseen kehään ja kehään sopivaksi? Entä sitten, jos tämä "karsinoitu" ihminen ei pysykään siinä totutussa kuosissaan vaan osoittaa muutoksen merkkejä? Entä jos hän alkaakin äkkiä ajattelemaan? 

Itse olen joskus miettinyt dilemmaa, miten esimerkiksi jotkut suhtautuvat kirjoittamiseen. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että joitakin tekstejä luetaan vain siksi, että "tsekataan mitä kielivirheitä se nyt suoltaa". Nyt en tarkoita itseäni enkä omaa kirjallista työskentelyäni (vaikka virheitä teen minäkin) vaan erään tuttavani verkkokirjoittamista. Hän kirjoittaa juuri oikealla vimmalla ja otteella, mutta jonka tekstiä aina vaan muistetaan analysoida varsin kriittisesti. Ja ketkä analysoivat? Juuri sellaiset henkilöt, jotka katsovat asiakseen mieluimmin arvioida muita kuin tarttua itse ns. härkää sarvista ja vaikkapa kirjoittaa epäkohdista tai mistä asiasta tahansa julkisesti. Tai ihmiset, joilla itsellään ei ole kertakaikkiaan "munaa" kirjoittaa yhtään mitään!

Niin, voimaa ja valoa todellakin tarvitaan näinä aikoina. Brasiliassa koronaan kuolee 3000 ihmistä päivässä. Lääkkeet ovat lopussa ja seuraavaksi loppuu happi. Meidän tuskin täällä Suomessa kannattaa kapinoida rajoituksia vastaan, koska Brasilian tie voisi olla myös Suomen tie. Toivottavasti kaikki saamme rokotukset mahdollisimman nopeasti.

 

Raija Westergård