10. huhti, 2021

Katso pohjoista taivasta

Nyt kannattaa tähyillä ahkerasti taivaalle mikäli haluaa nähdä luonnon ihmeitä omin silmin. Nimittäin suuri muuttoliike on alkanut ja minäkin satuin bongaamaan yhden sellaisen laivueen ihan näinä päivinä. Ensin kuulin hanhien "keskustelua", joka on tälle lintulajille tyypillistä erityisesti auramuodostelmassa lentäessään. Ja sitten huomasin vilkaista taivaalle: hanhia lensi yli suhteellisen matalalla kymmeniä ellei  satoja. Ilmeisesti - koska lensivät niin matalalla että kuulin siipien havinan - olivat juuri laskeutumassa tai sitten nousemassa ja jatkoivat matkaa pesimäalueilleen kohti pohjoista. 

Joka kevät ja syksy aina hämmästelen näiden lintujen (myös kurkien ja joutsenien) kykyä suunnistaa jopa tuhansien kilometrien takaa aina samoille pesimäseuduilleen. Ja auramuodostelma syntyy hetkessä ja järjestys pitää. Johtolinnun tehtävä auran kärjessä ilmavirtaa halkomassa on kaikista raskain, mutta paikkaa vaihdetaan usein niin, että johtolintu siirtyy auran hännille ja seuraava rivissä siirtyy johtoon. Aurassa lentäminen vähentää ilmanvastusta jopa 78 % ja siksi linnut pystyvät lentämään pitkiä muuttomatkoja hyödyntäen ilmavirtausten nostetta ja -suuntia.

Kuuntelin hiljakkoin radioista (tai jostain muusta lähteestä) lintuihin liittyvää keskustelua, ja joku kysyikin, että miksi me ihmiset emme käyttäytyisi kuten hanhet? Terästin siinä vaiheessa korviani eli keskustelija mainitsi juurikin, että jospa me ihmisetkin osaisimme ryhmässä (aurassa) toimia nimenomaan yhdessä, auttaa heikompia ja tukea heitä, jotka lentävät ryhmän edessä (johtohanhena) tuulta päin. Hanhien populaatiossa nimittäin käy niin, että jos yksi hanhi aurassa väsyy, jää hännille tai ei jaksa lentää ryhmän mukana, kaksi muuta hanhea saattavat hänet maahan, viipyvät väsyneen tai sairaan hanhen seurana niin pitkään kunnes hanhi kuolee, tai tervehtyy. Ja sitten taas noustaan siiville, otetaan kiinni pääjoukko, liitytään toiseen auraan tai tehdään ihan oma aura.

Joskus on käytetty ihmisen maailmassa joistakin ihmisistä hanhivertausta sangen negatiivisessa mielessä: "on sekin aikamoinen hanhi" eli on kapeasti ajateltu hanhen olevan jotenkin tyhmä lintu! Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan hanhilla on viisautta, josta me maan matoset todellakin voisimme ottaa opiksemme. Kuten voisimme ottaa opiksemme monista muistakin eläimistä, ja monella tavalla. Me ihmisethän olemme historian saatossa vallanneet eläimien reviirejä surutta hyötykäyttöön ja rakennettu mm. moottoriteitä, taloja, teollisuutta, parkkipaikkoja.... Eläimet ovat siirtyneet ihmisen tieltä yhä pienimmille alueille ja monet lajit ovat hiljalleen katoamassa kokonaan eli ns. toinen sukupuutto on alkanut. (Kts. Areenasta Prisman dokumentti otsikolla "Totuus sukupuutosta")

Näitä asioita pohdin myös Hämeenkyrön näkökulmasta. Parin vuoden kuluttua uusi Hämeenkyrönväylä on valmis ja autoliikenne pääsee huristamaan uudelle baanalle. Mutta osaavatko esimerkiksi hirvet ja peurat muuttaa vuosituhantisia kulkureittejään? Tämä ongelma on käsillä tietysti jo nyt, kun suuret maansiirtokoneet ryskyvät ja paukkuvat tietyömaalla, jossa ennen oli sankka metsä eläinten käyskennellä. 

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa nyt enemmänkin, ehkäpä jätän sen kuitenkin toiseen kertaan. Mutta katsellaan siis pohjoista taivasta ja ihmetellään muuttolintujen kevättä, ja tietysti heräävää luonnon kauneutta, jokaisena keväänä aina erilainen ja uusi.

 

Raija Westergård