17. huhti, 2021

Kevään sinisiä hetkiä

Juuri tänään, ehkäpä tämän kevään kauneinpana päivänä, palaan muistoissani kauas lapsuuteen ja sinivuokkometsään. Voi miten rakastinkaan sinivuokkoja ja valkovuokkoja myös - eikä ollut mitään rajaa kuinka paljon niitä poimin maljakoihin. Tänä päivänä vuokkoja ei raaski kiskoa maasta ylös eli ymmärrystä tullut sen verran, että haluaa jättää luontoon ja vuodenkiertoon  sen hienoimmmat luomukset kukkimaan ja lisääntymään. Sinivuokko tosin on poistettu rauhoitettujen lajien listalta jo v. 2005 eli tätä ennen sinivuokon kerääminen ja varsinkin myyminen oli kielletty Manner-Suomessa. 

Keskiajalla sinivuokon uskottiin auttavan maksavaivoihin ja kasvin myrkyllisyydestä huolimatta sen uskottiin parantavan myöskin vilustumista. Kansanlääkinnässä sinivuokon lehtiä on käytetty sisäisesti virtsaneritystä lisäämään, munuaiskivien hoitoon sekä ulkoisesti haavojen lääkintään. Tämän päivän tiedon mukaan on kuitenkin paras jättää vuokot rauhaan lääkinnällisessä mielessä, eikä niillä ole sairauksiin minkäänlaista tutkittua tehoa olemassa. Kannattaa siis vain ihailla niitä luonnossa ja luonnon ehdoilla.

Olen usein kirjoittanut täällä linnuista. Ja nytkin sen verran, että aamulla "meidän oma" kurkipariskunta tuossa lähipellolla tanssivat soidintanssia siivet levällään. Ja järvi läikehtii jäistä vapaana... Mikä ihana valo ja kirkkaus näissä kevään aamuissa onkaan!

Niin, pitäisi mennä siivoamaan kukkapenkkejä. Kyllä, pitäisi varmaan pestä ikkunoitakin. Ja ihan varmasti pitäisi imuroidakin. Mikä siinä onkaan, että ihanasta aamusta ei voi nauttia ilman, että ajattelee heti epäkohtia, epäsiisteyttä, työtä? Eikö niitä voisi tehdä pilvisellä säällä yhtä hyvin? 

Meille on selkeästi sisäänrakentunut "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki" eli muistanette tuon Max Weberin klassikon, joka teos käsittelee nimenomaan työtä ja työllä saavutettavaa varallisuutta ja sen edelleen  kasvattamista. Kaikenlainen tuhlailu nähtiin omaan nautintoon tähtäävänä paheksuttavana toimintana. Myös antiikista lähtöisin olevat moraalikäsitykset, kuten hyveiden kunnioittaminen ovat kulkeutuneet halki vuosisatojen nykyiseen yhteiskuntaamme.

No niin. Taidanpa mennä tästä hetkeksi istumaan aurinkoon, olkoon se sitten (Weberin mielestä) miten paheksuttavaa tahansa. Ja jätän siivouksen tuonnemmaksi. Joihinkin pilvisiin päiviin...

 

Raija Westergård