2. heinä, 2021

Kultareunainen kesä

Vaikka keskikesän mystinen ja huikea hetki on jo takana, silti kesä jatkuu, kesä. Juuri äsken joku (taisi olla telkkarissa) mainitsi liittyen kaiketi elokuvan kuvauksiin, että tällaisena kultareunaisena kesänä myös elokuvan työstäminen onnistuu eri tavoin kuin esimerkiksi sateisina ja pilvisinä päivinä. Olen täysin samaa mieltä. Juuri tällä kesällä näyttää olevan erityinen kultareunus, en tiedä miksi, mutta näin se vaan on.

Minulla alkoi loma. Töistä siis, mutta kokouksia on edelleen syystä, koska kuntavaalit siirrettiin  niinkin myöhään kesään, ja siksi poliittiset mandaattineuvottelut siirtyivät niinikään. Veikkaan, että tuskin vielä ensiviikollakaan saadaan valmista tähän asiaan. Omalla kohdallani saattaa käydä hyvin tai sitten ei. Suunnitelma B on kuitenkin kirkkaana mielessäni, enkä epäröi ottaa sitä käyttöön jos tilanne niin vaatii. Mielenkiintoisia aikoja siis odotettavissa.

Mitään lomasuunnitelmia minulla ei ole. Matkoille en lähde, enkä oikeastaan mihinkään paitsi kakkoskotiin Sastamalaan, jossa on aina pientä ja mukavaa puuhasteltavaa. Eikä aina niin pientäkään, mutta mukavaa kuitenkin. Minä en ahdistu tekemättömistä töistä, kuten joku saattaa ahdistua. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä, koska eihän tämä maailma ole koskaan valmis muutenkaan. Jos olisi, se vasta olisikin ahdistavaa.

Tuossa ikkunani takana on vanha kukkapenkki, jossa juuri nyt kukkii kauniisti vuohenputket. Olen antanut sille periksi, koska en kuitenkaan pärjää tälle kasville jokakesäisessä  eloonjäämistaistelussa. Vaikka sitä kuinka nyhtäisi maasta irti, aina jotain juuria jää, ja nostaa jälleen päätään toisesta paikasta entistä ehompana. Mutta toki ihan oikeita kukkiakin tuosta penkistä vielä nousee, katsotaan nyt sitten miten kauan. Viimeinen keino on tasoitella kukkapenkki ruohonleikkurilla ja nauttia pelkästä nurmikosta.

Siispä ei oteta tällaisena kultareunaisena kesänä pulttia rikkaruohoista, siivoamisesta eikä mattopyykistä (vein toissapäivänä ensimmäisen satsin pesulaan) eikä varsinkaan kaappien järjestelemisestä. Eikö kaikista tärkeintä olekin sielunrauha, aurinko ja linnunlaulu? 

 

Raija Westergård