23. heinä, 2021

Hetkiä menneiden sukupolvien seurassa

Nyt kesälomallani olen innostunut freesaamaan lapsuudenkotini vanhoja huonekaluja. Viimeisin (ja työläin) kohde on ollut peilipiironki, joka oli aina ennen mielestäni iso, kolkko sekä erittäin rumaksi maalattu. Kuva ohessa on samantyyppinen ja tällaiseksi sen haluankin, kunhan vielä löydän sopivaa maalia. 

Aiemmin kunnostin pari ns. renginkaappia, tosin näistä toinen taitaa olla "piiankaappi", koska on lasiovinen ja sinne laitoinkin kaikki huushollista löytämäni ruusukuvioiset kahvikupit tasseineen, kermakkoineen ja sokerikkoineen - joita ei valitettavasti tule juuri koskaan käytettyä. Toinen kaappi toimii eteisen pöytänä lattiatasossa ja hyvin toimiikin juuri siinä. Molemmat kaapit peräisin 1800-luvulta, sisälsi kaikkea mahdollista käytetyistä partakoneen teristä rautanauloihin. Puhdistus ja tuuletus ulkoilmassa kesti kauan.

Myös valokuvia olen lajitellut ja siinä on niinikään puuhaa vielä pitkiksi ajoiksi. Paljon minulle tuntemattomia ihmisiä tuijottaa kuvissa kasvot vakavina, pyhävaatteet päällä asettuneina kuvattaviksi joko yksin tai ryhmässä. Kuvissa näkyy ihmisen pyhä ja arki, juhlat, koulumaailma, ystävät, kuolemakin. Oma lukunsa on sodan kuvat, joita on todella paljon. Isäni ei tietääkseni kuvannut itse, mutta ilmeisesti hän tilasi kuvia aina kun oli mahdollisuus. Useimissa kuvissa on myös hän itse: lumipuvussa konekiväärin kanssa, ryhmäkuvassa korsun päällä, sotasairaalassa toipilaana...

Kesälomaa on vielä jäljellä yksi viikko, ja ihan mielenkiinnolla taas odottelen tulevaa aikaa niin työ- kuin kuntapolitiikan rintamilla. Mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa kummallakin osa-alueella, mutta toimeen on tartuttava taas entistäkin vahvemmin. Ja koronataistelu vaan jatkuu sekin, ja näyttää siltä ettemme pääsekään siitä eroon vähään aikaan, jos koskaan. 

Mutta ihmiskunta on selvinnyt suuremmistakin haasteista ja tulemme selviämään tästäkin. Tai ainakin sopeutumaan ja kehittämään siihen uusia keinoja, tekemisen tapoja, jollaisia ei välttämättä olisi mietitty ilman koronaa. Ihminen on sopeutuvainen ja kekseliäs, kunhan sille annetaan mahdollisuus tai kun ei ole vaihtoehtoja.

Kesä hehkuu nyt kypsänä ja raikkaana, kohta viljapellot ovat kultaa ja illat tummia. Nautitaan vielä hetki suven suloisuudesta ennen kuin kesä kääntyy syksyyn... 

 

Raija Westergård