2. elo, 2021

Pitkänhuiskea syyskaunotar ja muita mietteitä

Juuri nyt kukkivat kultapallot (rudbeckia laciniata) ja kauniita ovatkin niin kauan, kunnes sateen vuoksi kaatuilevat sikin sokin - ellei ole muistanut niitä sitoa tai leikata. Minä tapaan nykyisin leikata näitä ajoissa, ovat kauniita maljakossa sekä sisällä että ulkona, ja lyhyempinä eivät sitten kaadu niin helposti. Ja kukkivat silti edelleen, koska ovat sangen runsaskukkaisia.

Loma meni menojaan ja työt alkoivat taas. Aurinkorinteen osalta asiakkaat tulevat huomenna. Tosin torstaina kuullaan Pirkanmaan (ja Hämeenkyrön) uudet koronarajoitteet, joten jälleen olemme ns. veitsenterällä eli voidaanko pitää putiikki auki, millaisilla rajoituksilla vai pitääkö jälleen laittaa ovet säppiin. Tuskin sentään joudumme täysin sulkemaan, mutta tosiasia kuitenkin on, että jälleen korona on kiihtyhyt ja Hämeenkyrössäkin väkilukuun suhteutetuna on paljon uusia tartuntoja.

Mutta näillä mennään syksyä kohti ja odotellaan mitä tuleman pitää. Toivottavasti pysymme terveinä, koska se on kaikista tärkeintä. Tunnen monia, jotka ovat sairastuneet koronaan ja tunnen monia, jotka ovat parantuneet. Minun tuttavapiirissäni ei ole kukaan joutunut teholle saati kuollut, joten kyllä me tästä selviämme, vaikka perin ikävä tauti onkin sairastaa ja varsinkin sen vakavampi muoto. Voimia sairastuneille.

Nyt elokuun alusta alkoi uusi valtuustokausi ja pikkuhiljaa alkaa vamistautuminen syksyn kokouksiin. 16.8. on ensimmäinen uuden valtuuston järjestäytymiskokous ja siitä se sitten taas lähtee. Mielenkiintoisia aikoja siis tulossa. 

 

Raija Westergård