30. elo, 2021

Hiljaisuuden lähteillä

Nykyisin lienee muodikasta käydä hiljaisuuden retriitissä. Toki ymmärrän sen, koska tämä nykymaailman meno on perin kaaoottista, työelämä samoin ja toisille työn, koulun ja perheen pyörittäminen on jatkuvaa kiirettä ja touhua niin ettei välttämättä ajattelemiseen ole aikaa ollenkaan. 

Ihmisen pitää ajatella. Syventyä rauhassa oman mielen maisemiin, tunteisiin ja muistoihin ja siihen tulee olla oma tilansa, aikansa ja hetkensä. Siksi monille järjestetyt hiljaisuuden retriitit ovat tärkeä voimavara henkiseen jaksamiseen. Mutta mitä retriitti oikeastaan on? Oraakkeli nimeltään Wikipedia määrittelee retriitin näin: Retriitti eli retretti on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle. 

Esimerkiksi Utön ja Örön saarilla järjestetään retriittejä, mutta ihan omassa hiljaisuudessaan voi pitää retriittiä, jos niin haluaa ja siihen on mahdollisuus. Itse osaan vetäytyä maailmasta helposti eikä minua häiritse mikään, koska osaan sulkea puhelimen ja muut laitteet tarvittaessa ilman minkäänlaista tuskaa tai vierotusoireita. Ja keskityn aivan johonkin muuhun, alkuperäiseen minuuteeni poissa kaikesta ns. tavallisesta ja - kuten esimerkiksi nyt alkavan syksyn ja talven pimeillä - ihailen tähtitaivasta ja ihmettelen nousevaa kuuta ja kuuntelen  hiljaisuutta. Siinä on kaikki.

Kyllä, hiljaisuutta voi kuunnella ja se onkin parasta kaiken kiireen ja hälinän jälkeen. Mikä siinä onkaan, että aina muka pitää olla taustalla jotain ääntä? No, toki itsekin kuuntelen Yle 1.stä, mutta osaan kyllä sulkeakin sen. Joku sanoi, että pitää aina radiota auki, koska silloin tinnitus vaimenee! No syy on sekin. Ja meidän koira muuten tykkää radiosta ainakin yksinollessaan, ehkäpä hiljaisuudessa on jotain epäilyttävää? Uskon myös, että näin voi ajatella moni ihminenkin, ja siksi hiljaisuutta pitää opetella niin merkilliseltä kuin se kuulostaakin.

Mutta ihminen oppii ja sopeutuu. Myös hiljaisuuteen ja ajattelemiseen, joka on tärkeä elementti matkalla hyvään elämään, ihmisyyteen ja inhimillisyyteen, joka ei ole aina itsestäänselvyys tässä maailman ajassa. Valitettavasti.

 

Raija Westergård