25. syys, 2021

Muuttoja ja muutoksia

Kuluvalla viikolla saimme jälleen seurata kurkien muuttoa kohti etelää. Itsekin näin ainakin kaksi isoa auraa, enkä ehtinyt laskemaan lintujen määrää. Mutta arviolta kymmeniä ellei satoja lensivät ja rupattelivat, jota ilman lintuauroja taivaalla ei välttämättä edes huomaisi. Mutta todellakin ovat erittäin äänekkäitä ja olisi kiva tietää MISTÄ he juttelevat. Ainakin he kuulostavat paikoitellen närkästyneiltä: "Hei, älä töni! Katso mihin lennät, pysy rivissä! Seuraava johtoon! Rivit suoraksi! Väsyttää, laskeudutaan syömään välillä...

Kurkia on muuten monia lajeja ja viereisessä kuvassa on Mantsurian kurkia, jotka ovat pääväriltään valkoisia, vähän mustaa siivissä ja päässä sekä punainen päälaki. Näitä ei ole Suomessa vaan viihtyvät nimensäkin mukaisesti Venäjän itäosissa ja Japanissa. Mantsurian kurjista on muuten laajasti tunnettu laulu Kurjet, joka kertoo toisesta maailmansodasta ja että kaikki kaatuneet sotilaat eivät oikeasti kuole vaan muuttuvat "valkokurjiksi". Vuonna 1969 julkaistun laulun on säveltänyt Jan Frenkel dagestanilaisen runoilijan Rasul Gamzatovin runoon. Sen levytti ensimmäisenä Mark Bernes. Siitä tuli yksi suosituimmista sotaa kuvaavista lauluista silloisessa Neuvostoliitossa ja myös monissa muissa maissa.  

Gamzatov sai runoonsa idean Japanissa, jossa hän näki Hiroshiman pommituksen muistomerkin ja kuuli paikallisesta uskomuksesta, että sairas ihminen voi parantua taittelemalla paperista kurkia. Hän kuuli, miten eräs ydinpommin uhri, nuori tyttö, oli epätoivoisesti taitellut tuhatkunta paperikurkea mutta kuoli siitä huolimatta säteilyvammoihin. On sanottava, että laulut ovat todellakin suruista tehty, murehista muovaeltu, kuten Kalevalassa kirjoitetaan.

Niin, elämä on aina muutoksessa, linnut lähtevät, luonto kääriytyy syysasuun ja illat hämärtyvät aina vaan aikaisemmin. Tiede-lehdestä luin, että koko maapallo on oikeastaan hitaasti liikkuvaa massaa, jonka liikettä ilmastonmuutos nopeuttaa. Arktisten jäätiköiden sulaminen ei nosta ainoastaan meren pintaa vaan se voi nostaa myös maan pintaa, joka tuntuu oudolta. Mutta toki on selvää, että sademäärät saattavat kasvaa ja vesistöjen pintakorkeudet nousta. Nyt siis ei enää kannattaisi rakentaa mökkejään ihan vesirajaan (paitsi ponttoonien päälle). 

Tänään en ole vielä nähnyt kurkia, mutta niiden päämuutto - kuulemma - on vielä edessä. Tähyilkää siis taivaalle lähipäivinä ja kuunnelkaa, mitä kurjilla on asiaa. Ehkäpä haluavat jotain kertoa myös meille ihmisille. 

Jos haluat, voit kuunnella Kurjet täältä: https://youtu.be/DmsGZ2JaaGk 

 Raija Westergård