3. loka, 2021

Jotta ihmiskunta jäisi eloon

Katselin (tai oikeastaan kuuntelin) tänään telkasta Flinkkilä & Kellomäen Kohtaamisia, jossa haastateltavana oli professori, akateemisen maailman kauhukakaraksikin tituleerattu ja aikoinaan Åbo Akademiin proffaksi jo 30-vuotiaana nimitetty Alf Rehn. Tällä hetkellä Rehn toimii designin, innovaation ja johtamisen professorina Tanskan Odensen yliopistossa.

- Kotona oli joskus pulaa ruuasta, mutta ei koskaan kirjoista. Se oli pelastus, Rehn sanoo ja jatkaa puolitosissaan, että toisenlaisissa oloissa hänestä olisi voinut tulla alkoholisti tai rikollinen.  – Minua on aina kiinnostanut enemmän rikkominen kuin kokoaminen. Kun tutkin rajoja, niin se on vähän kuin rikollisen tapa katsoa maailmaa, etsiä ne heikot kohdat. Onneksi löysin tieni yliopistomaailmaan, missä kaltaiseni oudotkin hiipparit saavat olla sellaisia kuin ovat. 

Arvostan Rehnin ajattelussa - toki luovuutta - mutta myös, että hän puhuu arvostavasti ja kunnioittavasti ikäihmisistä: – Olen pitkään jo puhunut siitä, että me keskitytään aivan liikaa lasteni ikäisiin parikymppisiin. Eihän niillä ole edes varaa ostaa kaikkea sitä roinaa, mitä heille innovoidaan. Rehnin mielestä pitäisi keskittyä esimerkiksi ikäihmisiin. Siellä on valtava, monipuolinen joukko ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita maailmasta – ja joilla on myös rahaa. – On naurettavaa ajatella, että ihminen on innovaatiokentän ulkopuolella sillä hetkellä kun hänelle alkaa tulla ryppyjä. Rehn myös jatkaa, että eivät kaikki eläkeläiset ole sairaita ja köyhiä. Hän innostaa keksimään uusia ratkaisuja, jotta ihmiskunta jäisi eloon.

 Kun nyt päästiin ikäkysymykseen ja vanhuuteen ylipäätään, on vielä kirjoitettava Ikäinstituutista, jonka sivuilla silloin tällöin käyn lukemassa artikkeleita ja mielenkiintoisia blogeja. Tottakai "blogisti lukee blogeja" eli tietenkin seuraan aktiivisesti muita kirjoittajia. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry.n toiminnajohtaja Virpi Dufva kirjoittaa blogissaan otsikolla Miksi kukaan ei kysy eräästä ystävästään, jonka asunnon seinällä on taulu, hiilipiirros, jossa teksti: "Vanhuus on sitä, että tietää kaikki vastaukset, mutta kukaan ei kysy."

Siis todellakin. Onhan selvää, että ikääntyneillä ja vanhoilla ihmisillä on valtavasti kokemus- ja osaamispääomaa, jota tulisi osata hyödyntää luovasti, jalostavasti ja rakentavasti. Nämä valitettavasti jäävät yhteiskunnassa suurelta osin tai kokonaan hyödyntämättä. Ja - kuten Alf Rehn yllä mainitsee, ikääntyvillä on paljon enemmän mm. taloudellisia resursseja olla luova, innovatiivinen ja uutta kokeileva. Mitä muutamasta rypystä ja liikakilosta on haittaa, jos elämä on hauskaa ja mielenkiintoista!

Niin, ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Tarvitaan myös sirkushuveja ja luovaa ajattelua sekä erilaisuuden sietokykyä. Emme todellakaan ole kaikki tehty samasta savimuotista (onneksi), toiset lähtevät merelle ja toiset jäävät satamaan. Kummanko valinnan sinä tekisit?

 

Raija Westergård