11. joulu, 2021

Kerro jotain itsestäsi

Työhaastatteluissa kuulemma usein kysytään tuo otsikon kysymys kepeästi ja iloisesti aseteltuna ikään kuin ansaksi, johon kokematon ja nuori ihminen helposti lankeaa - ja todellakin kertoo itsestään kaiken - eli liikaa. Itse en tällä järjellä ja elämänkokemuksella tuohon ansaan astuisi, mutta kysymys kyllä saisi minut erittäin vaikeaksi.

Mitä todellakin kertoisin itsestäni ihmiselle, joka ei tiedä (tai ei ainakaan pitäisi tietää) minusta yhtään mitään? Valitettavasti nykypäivänä ihmisestä tiedetään aika paljon eli google ja facebook kyllä tietää aina jotain, jos ei nekään nyt ihan kaikkea, onneksi. Tai riippuu tietysti ihmisestä, kaikki eivät halua olla somessa eikä varsinkaan facebookissa ja ymmärrän sen hyvin.

Jotkut meistä haluavat tuoda julkisuuteen itsestään lähes tulkoon kaiken, aivan kaiken ja päivittävät ahkerasti esimerkiksi facebookissa pienimmänkin tapahtuman omassa arjessaan. Eikä siinä ole mitään paheksuttavaa, ainakaan minä en voi tuomaroida kenenkään tekemisiä, kukin taaplatkoon tyylillään niin kuin parhaaksi katsoo. Mutta omasta puolestani voi kertoa, että minä olen jo ajat sitten rakentanut erittäin korkean muurin yksityisen ja julkisen minäni välille. Joskus siitä on tullut kielteistäkin palautetta, mutta en voi koskaan toimia tässä kohtaa toisinkaan.

Toiset meistä ovat erittäin taitavia rakentamaan elämänsä tarinaa niin, että jopa suorassa televisiohaastattelussa eivät oikeastaan kerro mitään. Jotkut taas kirjoittavat ja antavat haastatteluja niin ettei niihin ole mahdollisuutta esittää tarkentavia jatkokysymyksiä. Esimerkiksi tällainen blogikirjoittaminen tai artikkelien kirjoittaminen lehtiin on sitä ja ilmiölle on oma terminsä eli yksisuuntainen kommunikointi. Törmäsin tähän lukiessani viimeisimmästä Anna-lehdestä rouva Jenni Haukiosta kertovaa juttua otsikolla Rakastettu tuntematon - suomalaiset rakastavat Jenni Haukiota, mutta kuka hän oikeastaan on?

Mediatutkija ja Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen sanoo, että median julkaisemat henkilöhaastattelut ovat useimmille julkisuuden henkilöille keino ottaa oma tarina haltuun ja rakentaa itselleen turvallinen alue julkisuuden ja yksityisyyden välille. – Puhutaan julkisesta yksityisyydestä, joka jää työn tai aseman vaatiman julkisuuden ja henkilökohtaisimman yksityiselämän väliin. Esimerkiksi Alexander Stubb loi itsestään mielikuvan himourheilijana. Kuva oli niin vahva, että sen taakse mahtui paljon muuta yksityisyyttä, jota Stubbin ei ole tarvinnut tuoda koskaan esiin, Koivunen sanoo. 

Palaan vielä alun kysymykseen eli mitä todellakin kertoisin itsestäni kuvitteelliselle haastattelijalle? Kertoisinko varhaisista sukujuuristani? Mistä tulin (kuva), minne menen (kuva) ja miksi? Ja mitä kaikkea näiden siirtymien välissä on? Niin, vain elämää... Eikö siinä ole ihan tarpeeksi tietoa minusta?

 

Raija Westergård