30. tammi, 2022

Miksi ei puhuta ilmastonmuutoksesta?

Tänä talvena muuten julkisuudessa ei ole juurikaan puhuttu ilmastonmuutoksesta, joka johtunee tietysti siitä, että vanhan ajan talvet ovat palanneet - ainakin tämän- ja viime talven osalta. Toki tiedämme etteivät ilmaston pitkäkestoiset muutosjaksot ole mitenkään sidoksissa yhteen tai edes muutamiin ns. kunnon lumitalviin. Mutta lajimme lyhyen iän ja muistin tasolla jo yksikin lumitalvi saattaa kääntää keskustelun aivan toiseen suuntaan.

Ihmisen yksi elinikä on todellakin häviävän pieni hiukkanen ihmiskunnan kokonaisuudessa ja vielä vähemmän, jos sitä mittaa pidemmälle, jopa avaruuteen ja vieraille planeetoille. Vaikka luen paljon ja mietin asioita eri näköaloista, uskon vahvasti, että tiede selittää monia asioita, sellaisiakin, joissa järjen ääni, realismi ja älylliset sekä inhimilliset lainalaisuudet eivät enää toimi tai ovat kadottaneet merkityksensä. Koska en tiedä, en ymmärrä enkä kykene selittämään asioita läheskään kuin esimerkiksi arvostamani Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja, päädyn lainaamaan häntä: 

"Ainoa asia, josta tunnen kuolevaisuuteni ovat kirjat. Nuorempana kuvittelin, että ehdin vielä ottaa selvää vaikka mistä ja opiskella lukemattomia kieliä. Nyt kun tuijotan lukemattomien kirjojen hyllyjä, alkaa tuntua siltä, että vaikka eläisin satavuotiaaksi, en ehdi hankkia sitä perus­sivistystä, josta haaveilin pienempänä. Olen myös sanonut puolileikilläni, että aion sinnitellä elossa kunnes selviää, onko siellä Marsissa mitään. ­Oletan, että kiinalaiset ehtivät sinne ensimmäisenä, ja tuskin tarvitsee odotella siihen asti, kunnes olen satavuotias. Toki olisi hirveän kiva, jos muukalaiset laskeutuisivat avaruusaluksella terassilleni. En silti laske tuurin varaan vaan tieteen."

Lumi on kaunista katsella, mutta on raskasta liikuteltavaa. Onneksi on koneet ja auttamishaluiset naapurit, vaikka kola ja lapiokin ovat hyviä työkaluja paremman puutteessa. Selkävaivaiselle ei sovi kumpikaan, korkeintaan pitkävartinen harja eikä aina sekään. Lumen kolaaminen saattaa olla kohtalokasta myöskin sydänpotilaalle, joten varovainen kannattaa olla, vaikka lumityö olisikin kivaa muuten.

Minun tehtäväni on tässä kohtaa lumisunnuntaita ainoastaan ruokkia linnut, jotka jo odottelevat ikkunan takana täydennystä ruokintapusseihin. Ja voin samalla ihailla lumista maisemaa, todellista talven ihmemaata, joka nyt näyttäytyy kauniina ja jopa epätodellisena. Kohta on helmikuu. Kuka se olikaan, joka lauloi: "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen..."

 

Raija Westergård