5. maalis, 2022

Minun talvisotani

Näinä päivinä ei voi välttyä sotauutisilta. Näinä päivinä ei ole myöskään välttynyt sotamuistoilta, joita me sotaveteraanien lapset varsinkin kannamme mukanamme läpi elämän - halusimme tai emme. Tavallaan me siirrämme nuo muistot myös omille lapsillemme - halusimme tai emme, koska ainakin omat lapseni kysyvät usein sodasta.

Se, että isäni "vanhapappa" oli sodassa on toki ollut lasteni tiedossa, mutta näinä päivinä kiinnostus on herännyt uudella tavalla: oliko hän myös talvisodassa? Missä siellä? Entä jatkosota? Kuinka hän selvisi? Haavoittuiko hän? Entä sodan jälkeen?

Olen vuosia sitten kirjoittanut novellin Minun talvisotani isäni talvisodan kirjeisiin perustuen. Voisin oikeastaan julkaista sen tällä sivustolla (kunhan ensin löydän tekstin arkistojeni kätköistä), mutta tässä kohtaa voin em. kysymyksiin vastata, että kyllä, isäni oli talvisodassa ja Suomussalmen taisteluissa, jonka muistomerkki on oheisessa kuvassa. Kyllä, hän oli myös jatkosodassa mm. Äyräpään ja Vuosalmen taisteluissa. Kyllä, hän palellutti jalkansa talvisodassa (lievästi) ja haavoittui jatkosodassa jossain kohtaa Kannaksella. Kyllä, hän selviytyi hengissä, mutta sodan traumat eivät parantuneet koskaan.

Olen muutamia vuosia sitten käynyt Raatteentiellä, ajanut rajalle ja takaisin ja viipyilin pitkään Raatteenportin muistomerkillä, jossa 105 tuulikelloa soi kauniisti tuulessa, siis symbolovat 105 sodan päivää. En huomannut (enkä silloin tiennyt) käydä Suomussalmen taistelujen muistomerkillä, joka olisi ollut minulle se kaikista läheisin ja tärkein. Mutta onneksi löysin hienon kuvan (ohessa) Suomen Sotamuistomerkit 1939 - 1945 sivustolta:

"Suomussalmen taisteluiden päämuistomerkki Liekkipatsas on Suomussalmen Karhulanvaaralla kirkonkylän läheisyydessä Suomussalmi - Ala-Vuotela teiden (yt 9150 - st 912) risteyksessä. Muistomerkin suunnitteli arkkitehti Alvar Aalto ja se paljastettiin 30.8.1958 Suomussalmen taisteluiden 20-vuotisjuhlan yhteydessä. Patsaan veistotyön teki kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Patsaan jalustan päällä olevassa metallilaatassa on kuvattuna Suomussalmen taistelut ja päädyssä on kenraali Hj. Siilasvuon sanat: "Moni urhea soturi lunasti sydänverellään Suomussalmen suuret voitot. He näyttivät kansalleen kunnian tien, joka oli raskas, mutta ainoa."

En ole militaristinen luonne, mutta minulle on tärkeää säilyttää isäni sotamuistot. Niitä on kirjeissä, kuvissa ja esineissä ja niitä löytyy koko ajan lisääkin, koska kaikkia kaappeja ja laatikoita en ole vielä ehtinyt kunnolla penkomaan (vaikka isäni kuolemasta on jo yli 30 vuotta). Toki minulle on tärkeä Isänmaa ja isäni maa myös konkreettisesti. Viisi pitkää vuotta sodassa oli noille kivisille pelloille kova hinta, mutta jonka todellista arvoa ei voikaan määritellä millään laskutavalla. 

Minä ymmärrän täydellisesti Ukrainan kansan taistelutahdon näinä hurmeisina sodan päivinä. Mutta tulemme näkemään ja kokemaan varmasti suurimman pakolaisvirran sitten toisen maailmansodan. Kaikille löytyy turvapaikka, ja toivon sodan pian loppuvan. Sitä varmasti toivomme kaikki.

Raija Westergård 

Ps. Löysin novellikokoelmani käsikirjoitukset ja julkaisen niitä jatkossa kerran kuukaudessa tällä kotisivullani. Klikkaa yläpalkin kohtaa Kuukauden novelli.