12. maalis, 2022

So Long, Marianne!

Huomasitteko, hyvät lukijani, että Teemalta tuli ihan tässä joku päivä huikea dokumenttielokuva Marianne & Leonard: sanoja rakkaudesta. Kyseessä on Nick Broomfieldin intiimi dokumenttielokuva kanadalaisen lauluntekijän Leonard Cohenin (s. 1934) ja tämän norjalaisen muusan Marianne Ihlenin (s. 1935) suhteesta, joka jatkui omalla tavallaan koko kummankin elämän, vaikka molemmilla oli matkan varrella muitakin suhteita, lapsia ja avioliittoja. Aina he palasivat yhteen ja taas lähtivät, mutta suhde kesti aikaa ja elämän karikoita kuolemaan asti v. 2016, jolloin he kumpikin menehtyivät syöpään, Marianne heinäkuussa ja Leonard marraskuussa. 

Kun Leonard sai tietää, että Marianne oli parantumattomasti sairas, hän kirjoitti hänelle kirjeen: No, Marianne, on tullut tämä aika, jolloin olemme todella vanhoja ja kehomme hajoavat, ja uskon, että seuraan sinua hyvin pian. Tiedä, että olen niin lähellä sinua, että jos ojennat kätesi, luulen, että pääset käsiini. Ja tiedät, että olen aina rakastanut sinua kauneutesi ja viisautesi vuoksi, mutta minun ei tarvitse sanoa siitä enempää, koska tiedät kaiken siitä. Mutta nyt haluan vain toivottaa teille hyvää matkaa. Hyvästi vanha ystävä. Loputon rakkaus, nähdään tiellä.

Jos et huomannut katsoa ko. dokumenttia, voit katsoa Areenasta täältä: https://areena.yle.fi/1-50360534 

Neiti Kevät näyttää olevan tänään täällä. Toivottavasti lumi sulaa nopeasti ja "maaliskuu maata näyttää", kuten vanha loru kertoo. Talvi on tuntunut todella pitkältä koronan vuoksi ja nyt Ukrainan sodan vuoksi. Onneksi koronasta ollaan pääsemässä eroon (ainakin toistaiseksi), mutta sota varmasti hallitsee uutisia pitkään. 

Jokaisessa Euroopan maassa on valmistauduttava suureen määrään pakolaisia, joita tulee varmasti vielä satoja tuhansia ellei miljoonia. Monellakaan ei ollut ennen sotaa minkäänlaista käsitystä Ukrainan maantieteellisestä koosta (noin puolet Euroopan pinta-alasta) ja miten paljon siellä on asukkaita (44 miljoonaa). Tästä voi hahmottaa myös pakolaisten määrän.

Näin maailma muuttuu nopeasti myös meillä ja kaikenlaiseen on varauduttava. Tiedän, että joillakin ihmisillä on pakattuna ns. selviytymisreppu, eli jos tulee kiire lähteä, kaikki on repussa valmiina parin päivän varalle. Siis ymmärrän heitä, jotka varautuvat, mutta itse en varaudu. En ainakaan sotaan. En mihinkään. Pitäisikö? 

Kuunnellaan täältä yhdessä Leonard Cohenin suosituin laulu Hallelujah ja pysähdytään hetkeksi pohtimaan kaiken katoavaisuutta ja rajallisuutta: https://youtu.be/YrLk4vdY28Q?t=3 

Raija Westergård