25. maalis, 2022

Junat joissa luki Leningrad...

Luin äskettäin netistä, että Allegro-juna on keskeyttänyt toistaiseksi liikennöintinsä Helsingin ja Pietarin välillä. Samoin on keskeyttänyt Tolstoi-juna ja syyn näille ratkaisuille tiedämme kaikki. Toivottavasti sota Ukrainassa päättyy pian. Toivottavasti muut Euroopan maat eivät joudu suoranaiseen sotaan, vaikka humanitaarinen tilanne koskettaa jo kaikkia. Toivottavasti pian päästään takaisin rauhan aikaan, koska millään muulla ei ole sen rinnalla mitään merkitystä.

Mutta tuosta junaliikenteen seisahtumisesta Suomen ja Venäjän välillä tuli mieleeni omat junamatkat silloisessa Neuvostoliitossa. Ihan tarkkaan en muista vuotta, mutta 1970-1980 lukujen vaihteen tienoilla kuitenkin olin erään seurueen mukana matkalla Tolstoilla Helsingistä Moskovaan. Tuohon aikaan matka kesti 16 tuntia eli kun juna lähti Helsingistä klo 18, se oli perillä Moskovassa seuraavana aamuna klo 10.

Matka sujui rattoisasti neljän hengen makuuvaunussa, jossa saattoi jossain vaiheessa matkaa olla enemmänkin väkeä. Samovaari höyrysi yhdessä nurkassa (ja ehkäpä jotain muitakin paikallisia juomia oli tarjolla), joku soitti kitaraa ja lauloimme yhdessä sekä suomalaisia että venäläisiä lauluja. Ravintolavaunun pöydissä oli valkoiset pöytäliinat ja siellä tarjoiltiin monen ruokalajin päivällinen kaikilla krumeluureilla. Juna pysähtyi usein ja jopa keskelle korpea eikä syytä siihen tiedetty. Matkustuspapereita kysyttiin usein, aina näkyi junan käytävillä joku virkapukuinen liikkuvan niissä asioissa. Tolstoin vauhti ei huimannut toisin kuin nykyisen Allegron vauhti saattaa tehdä joillakin rataosuuksilla.

Vuosikymmenien takaisesta Moskovasta minulla on kuva, että kadut olivat leveät, mutta autoja vähän. Kuva oli tuolloin täysin toinen kuin muutaman vuoden takainen työmatka Moskovaan  (Finnairilla), jossa reissussa olin mukana erään laboratorioyrityksen hallituksen jäsenenä. Moskova oli muuttunut siis melkoisesti 40.ssä vuodessa, mutta kai tuossa ajassa muuttuu moni muukin asia.

40 vuotta sitten Moskovassa vierailimme mm. Leninin mausoleumissa, jonne jonotimme pitkään kuten tulloin jonotettiin eikä se silloin tuntunut missään.  En muista silloista hotellimme nimeä, vaikka eihän sillä nyt ole mitään merkitystä. Viimeisimmällä käynnillä asuimme aivan keskustan hotellissa, ja huoneeni ikkunasta näkyi Bolsoi-teatteri, jossa kävimme katsomassa balettia. Ei, ei ollut Joutsenlampi, jonka olen nähnyt Pietarissa joku vuosi sitten, mutta tämä Bolsoin esitys oli joku minulle ihan tuntematon eikä kaiketi siksi jäänyt mieleeni. 

Myös Kremlin kierroksella kävimme tällä viimeisimmällä käynnillä Moskovassa sekä teknologiakylässä Skolkovossa, joka on tavallaan paikallinen Piilaakso. Siellä oli pääsisäänkäynnin edustalla Juri Gagarinin kapseli, jolla laskeutui ensimmäiseltä lennoltaan avaruudesta vuonna 1961. Kapseli on erittäin pieni ja toiselta sivultaan mustunut (palanut tullessaan ilmakehän läpi) eli voi vain ihmetellä, miten kukaan mahtuu tuollaiseen purkkin ja vielä selviää siinä hengissä avaruudesta maan pinnalle.

Pietarissa olen käynyt  muutama vuosi sitten Allegro-junalla kaksikin eri kertaa ja Leningradin aikaan bussimatkoilla joskus 1970-luvun lopulla. Näiden vuosikymmenten välillä tapahtui niinikään iso muutos katukuvassa, tavallaan Pietari "pesi kasvonsa" Leningradin pölystä. Tänä päivänä Pietari on miljoonakaupunki, jonka suuruutta ei ymmärrä eikä lyhyellä matkalla ehdi nähdä ja kokea kaikkea mitä haluaisi. Tietysti Iisakin kirkko ja Eremitaasi ovat turistin ykköskohteita, joissa aika sitten meneekin kuin huomaamatta.

Kaikenkaikkiaan näistä erilaisista ja eri aikakausina tehdyistä matkoista itänaapuriin ei ole mitään negatiivista kerrottavaa, emme koskaan joutuneet minkäänlaisiin ongelmiin, vaikka aikaa paloi varsinkin rajamuodollisuuksissa ihan riittävästi. Siksi oli hyvä olla aina lukemista matkalla mukana. 

Tänään tätä kirjoittaessa tuntuu, että tuskin enää koskaan lähden reissuun Venäjälle. Tuskin lähden mihinkään suuntaan oman maan rajojen ulkopuolelle, koska aika on toisenlainen, ja itsekin olen muuttunut monella tavalla. Mutta onneksi olen joskus matkustellut ja niitä reissuja on nyt mukava muistella. Tosin on sanottava, että "aika kultaa muistot" eikä ihan kaikkia asioita kannata edes muistella. 

Klikkaa tästä hieno Tuula Amberlan esittämä nostalginen laulu Hyvästi Leningrad, jonka on sanoittanut ja säveltanyt vuonna 2013 Juha Tapaninenhttps://youtu.be/sxhcxcZc7bs 

Raija Westergård