14. touko, 2022

Mielen kahleet

Internetin merkillisestä maailmasta tuli silmieni eteen joku päivä vanha  mustavalkoinen kuva Antti Isotalosta ja Antti Rannanjärvestä, kuuluisista 1800-luvun pohjanmaalaisista puukkojunkkareista. Kuvassa molemmat ovat "raudoitettuna" eli kahlittuna, kuten tuohon aikaan pahimmat murhamiehet ja rähinöitsijät kytkettiin  yleisen turvallisuuden nimissä. Koska olen itsekin puukkojunkkarisukua, en kahleita ihmettele enkä tuon ajan ilmapiiriä sinällään, mutta kuvasta tuli mieleen toisenlaiset kahleet, joita saatamme itsekukin kantaa tiedostamattamme koko elämän ajan.

Aiheesta oli kiinnostunut myös Albert Einstein (1879-1955) ja hän kirjoitti "mielen vankilasta" näin: Ihminen on maailmankaikkeudeksi nimeämänsä kokonaisuuden osa, jota aika ja avaruus rajoittavat. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa jonain muusta erillisenä – tämä on tavallaan hänen tietoisuutensa luoma optinen harha. Tämä harha on meidän vankilamme, joka rajoittaa meidät henkilökohtaisiin haluihimme ja välittämään vain muutamasta lähipiiriimme kuuluvasta ihmisestä. Tästä vankilasta vapautumisen on oltava tehtävämme laajentamalla myötätuntomme piiriä ja ottamalla vastaan kaikki elävät olennot ja koko luonto kaikessa kauneudessaan. Kenenkään ei ole mahdollista saavuttaa tätä kokonaan, mutta tähän saavutukseen pyrkiminen on jo itsessään vapautumista ja sisäisen turvallisuuden perusta."

Tähän ei ole ainakaan minulla mitään lisättävää tai pois otettavaa. Ja olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että on laajennettava myötätuntomme kehää,  ja on ymmärrettävä inhimillisyyden periaate kaikissa toimissamme. Valitettavasti aikamme ilmapiiri ei tue näitä ominaisuuksia juuri millään tavalla. Moderni länsimainen näkemys hyvästä elämästä koostuu ensisijaisesti kuluttamisesta, omistamisesta, saavuttamisesta ja elämyksistä. Suoriutumisesi, omaisuutesi, ulkonäkösi ja sosiaalinen statuksesi mittaa ihmisarvosi.

Tänä päivänä on myös niin, että näemme luonnon ja kaiken sen monimuotoisuuden ja lajitoverimme henkilökohtaisten tarpeittemme kohteina, joita voimme joko käyttää hyväksi tai poistaa tieltämme tarvittaessa. Tämä on erillisyyden harhan luoma kahle tiivistettynä. Tällaiseen vankilaan joutunut ihminen ei voi olla onnellinen, vaikka olosuhteet muuten olisivat suotuisat hyvän elämän perustaksi.

No niin, nyt on vapautettava itsensä synkistelystä tällä erää ja mentävä ulos, koska juuri nyt paistaa aurinko täydeltä terältä ja koivut ovat hiirenkorvalla. Siispä ulos kuuntelemaan lumoavia  luonnon ääniä. Mikä ihana aamu! 

Raija Westergård

"Ja taivas oli kirkkaampi kuin milloinkaan
ja kaikki taputtivat ja helistivät soittimiaan
joita olivat tuoneet mukanaan
avaruuden eri kulmista ja maailmankaikkeuksista." (Sari Lehtimäki, runotalo.fi)