10. kesä, 2022

Kukat muuttavat maailmaa

Olen jo pari vuotta haaveillut kukkapellosta lapsuuskotini maisemassa ja tällä viikolla sitten tuo jokivarren noin hehtaarin alue muokattiin ja kylvettiin sopivasti sateen alle. Vuokraviljelijäni siis teki työn ja minä vaan katselin ja ihmettelin, miten suuria nuo pellonmuokkauskoneet ovat nykyään. Tai ehkäpä se vaan näytti siltä, kun pelto on tässä kohtaa niin pieni ja kapea eikä kovin lähelle jokea edes uskalla koneilla ajaa.

Kylvin jo aiemmin keväällä Katariinan kukkaseosta pienille alueille pihassa ja kylvin eilen myös Rauhankukkaa eli auringonkukkia sinne tänne. Kukkapeltojen äiti Katariina Pylsy teki keväällä  Hämeenkyrön valtuustossa aloitteen Operaatio Rauhankukasta ja tänä kesänä aloite toteutuu ja auringonkukan siemeniä jaetaan mm. Hämeenkyrön kirjastossa. https://oivaseutu.fi/artikkelit/hameenkyrossa-kukkii-loppukesasta-runsaasti-auringokukkia/ 

Kukat muuttavat maailmaa tai ainakin maisemaa. Ukrainan symboli on siis auringonkukka ja se on saanut aivan uuden merkityksen nyt sodan päivinä. Muitakin historian käännekohtia on, jossa juuri kukka tai kukat on jollain tavalla mukana joko symbolisesti tai ihan konkreettisesti. Ainakin minulla itselläni on joku uutiskuva syöpynyt muistiini, kuva, jossa sotilaan aseen piippuun asetellaan kukka.

Kirgisiassa oli tulppaanivallankumous vuonna 2005 ja Portugalissa neilikkavallankumous vuonna 1974. En muista tarkkaan, mitä noissa vallankumouksissa tapahtui, mutta jonkinlaisista poliittisista konflikteista oli kysymys - ei kuitenkaan varsinaisesta sodasta kuten Ukrainassa tänä päivänä. Ja jotain samansuuntaista kukkiin liittyvää toimintaa muistan myös Brahan keväästä 1967, jolloin neuvostotankit vyöryivät silloiseen Tsekkoslovakiaan ja siis Brahaan. Muistaakseni kyse oli lähinnä mellakasta, ei sodasta. 

Tällä hetkellä syreenit kukkivat täydellä terällä ja tuoksu on huumaava. Miten kaunista onkaan nämä alkukesän päivät ja myös sateiset päivät, koska silloin luonto peseytyy entistä kirkkaimpiin väreihinsä. Omenapuut jo lopettivat kukintansa ja jotka nekin olivat hetken todella kauniita. Aiemmin keväällä katselin vanhaa omenapuuta - istutettu varmaan joskus heti sodan jälkeen - että ompa ruma ja se pitää kaataa. Onneksi ei kaadettu, koska juuri se kukoisti kaikista kauneimmin kuin mikään nuoremmista puista.

Auringonkukista ja Ukrainasta tuli mieleeni Pentti Saarikosken runo - jota en nyt muista sanasta sanaan - mutta suunnilleen, että tulisi kevät ja tykeistä taottaisiin auroja. No, kevät on muuttunut kesäksi ja Ukrainassa aseet puhuvat edelleen. Veikkaan, että tuo sota tulee kestämään vielä pitkään, mutta toivottavasti olen väärässä.

Saarikoskelta muuten muistan erään toisen runon, joka sopii hienosti ainakin minulle tässä elämäni vaiheessa. Tänään haluan jakaa runon teidän kaikkien kanssa eli niin se taitaa olla, että olemme aina siinä paikassa kuin meidän pitääkin olla: "Ajattelin ajatuksia, jotka sopivat minulle, kävelin metsässä, ja puista satoi pisaroita päälleni, tulin milloin mihinkin ja tiesin, että aina olin oikeassa paikassa" (Pentti Saarikoski)

Kuva ohessa: Katariina Pylsy

Raija Westergård