17. kesä, 2022

Kuka katsoo sinua peilistä?

On myönnettävä, että olen tullut siihen ikään etten enää halua vilkaista peiliin varsinkaan aamuisin. Ei sillä etten uskaltaisi niin tehdä, mutta kun ei muutenkaan ole kovin suurta mielenkiintoa omaan ulkonäköön välttämättömien aamutoimien jälkeen. Sama pätee pukeutumiseeni. Pukeudun mieluiten tummaan ja huomiotaherättämättömiin vaatteisiin. Tykkään kyllä väreistä, mutta en halua niitä ylleni kuin ripauksen, jos sitäkään. Ai miksikö? Ehkäpä haluan, että minut muistetaan ja  tiedostetaan aivan muista syistä kuin, että miltä näytän tai mitä minulla on ylläni.

Peiliä käytetään ilmaisemaan monia merkityksiä ihmisen elämässä. "Katso peiliin", kuulee, jos sattuu arvioimaan joitakin asioita niin ettei keskustelukumppani välttämättä olekaan samoilla linjoilla. Jotkut kehopositiivisuuden puolestapuhujat saattavat kehottaa katsomaan peiliin, ja hymyilemään omakuvalle, oli se sitten millainen tahansa katsojan omasta mielestä. Ja hyvä niin, olen toki samaa mieltä.

Mutta peili voi olla myös vastustaja, jopa pahin vihollinen. Entisessä elämässäni vuosia sitten hoivalaitoksessa muuan asukas rikkoi peilin huoneessaan. Hän nyrkitti omaa peilikuvaansa, koska luuli näkevänsä siellä jonkun muun - ja kaiketi ei enää tunnistanut omaa vanhaa itseään, ja kun "tuo vanha ja ruma mies tuijottaa vihaisesti joka ainoa yö". Hänelle peili oli pelottava ja vihamielinen ja siksi hänen huoneeseen ei enää asennettu peilejä.

Niin se taitaa elämässä olla muutenkin, että monessa tapauksessa pahin vastustaja löytyykin juuri peilistä, omasta itsestä. Miksi siis vastustaa omaa itseään? Se on sama asia kuin Don Quijote, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan päivä toisensa jälkeen. Muistanette tuon mainion espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547 - 1616) kahtena niteenä ilmestyneen teoksen vuosilta 1605 ja 1615. Don Quijotea pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista:

"Romaanin alussa Don Quijote on lähes 50-vuotias, kaitakasvoinen, luiseva ja lujarakenteinen mies. Tulisuudestaan ja tinkimättömyydestään huolimatta don Quijote on lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, jonka hourupäisyys herättää joissakin ihmetystä, toisissa hilpeyttä. Hän käy tuimaan sotaan jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kokee näiden kanssa otellessaan lähinnä nöyryyttäviä tappioita. Don Quijoten aistit toimivat yllättävästi: hän saattaa luulla majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Naapurissa asuva ruma maalaistyttö on vaeltavalle ritarille kaunis neitsyt, jolle mies vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan. Don Quijoten mielestä sankarien tehtävänä on poistaa lumous erilaisten asioiden ja ihmisten ympäriltä, ja tähän elämäntehtävään hän sitoutuu innokkaasti, muiden eriävistä mielipiteistä välittämättä". https://kiiltomato.net/critic/miguel-de-cervantes-don-quijote/ 

No niin. Kuka sinua katsoo peilistä juuri tänään? Onko hän ystävä vai vastustaja? Toivottavasti ystävä.

Raija Westergård