Blogi - Raija Westergård

23. heinä, 2021

Nyt kesälomallani olen innostunut freesaamaan lapsuudenkotini vanhoja huonekaluja. Viimeisin (ja työläin) kohde on ollut peilipiironki, joka oli aina ennen mielestäni iso, kolkko sekä erittäin rumaksi maalattu. Kuva ohessa on samantyyppinen ja tällaiseksi sen haluankin, kunhan vielä löydän sopivaa maalia. 

Aiemmin kunnostin pari ns. renginkaappia, tosin näistä toinen taitaa olla "piiankaappi", koska on lasiovinen ja sinne laitoinkin kaikki huushollista löytämäni ruusukuvioiset kahvikupit tasseineen, kermakkoineen ja sokerikkoineen - joita ei valitettavasti tule juuri koskaan käytettyä. Toinen kaappi toimii eteisen pöytänä lattiatasossa ja hyvin toimiikin juuri siinä. Molemmat kaapit peräisin 1800-luvulta, sisälsi kaikkea mahdollista käytetyistä partakoneen teristä rautanauloihin. Puhdistus ja tuuletus ulkoilmassa kesti kauan.

Myös valokuvia olen lajitellut ja siinä on niinikään puuhaa vielä pitkiksi ajoiksi. Paljon minulle tuntemattomia ihmisiä tuijottaa kuvissa kasvot vakavina, pyhävaatteet päällä asettuneina kuvattaviksi joko yksin tai ryhmässä. Kuvissa näkyy ihmisen pyhä ja arki, juhlat, koulumaailma, ystävät, kuolemakin. Oma lukunsa on sodan kuvat, joita on todella paljon. Isäni ei tietääkseni kuvannut itse, mutta ilmeisesti hän tilasi kuvia aina kun oli mahdollisuus. Useimissa kuvissa on myös hän itse: lumipuvussa konekiväärin kanssa, ryhmäkuvassa korsun päällä, sotasairaalassa toipilaana...

Kesälomaa on vielä jäljellä yksi viikko, ja ihan mielenkiinnolla taas odottelen tulevaa aikaa niin työ- kuin kuntapolitiikan rintamilla. Mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa kummallakin osa-alueella, mutta toimeen on tartuttava taas entistäkin vahvemmin. Ja koronataistelu vaan jatkuu sekin, ja näyttää siltä ettemme pääsekään siitä eroon vähään aikaan, jos koskaan. 

Mutta ihmiskunta on selvinnyt suuremmistakin haasteista ja tulemme selviämään tästäkin. Tai ainakin sopeutumaan ja kehittämään siihen uusia keinoja, tekemisen tapoja, jollaisia ei välttämättä olisi mietitty ilman koronaa. Ihminen on sopeutuvainen ja kekseliäs, kunhan sille annetaan mahdollisuus tai kun ei ole vaihtoehtoja.

Kesä hehkuu nyt kypsänä ja raikkaana, kohta viljapellot ovat kultaa ja illat tummia. Nautitaan vielä hetki suven suloisuudesta ennen kuin kesä kääntyy syksyyn... 

 

Raija Westergård

 

 

11. heinä, 2021

Minulle tulee postilaatikkoon muutamia numeroita Kotimaa-lehteä erään lehtitilaukseni kylkiäisenä. Ei muuten ole ollenkaan pöllömpi lehti tämä, siis Kotimaa, joka on kristillinen sanomalehti ja käsittelee paljon muutakin asiaa kuin uskonasiaa. Oikeastaan, jos Kotimaa sattuu olemaan laatikossa, tartun tähän lehteen ehdottomasti ennen päivän Aamulehteä!

Kotimaan numerossa 2.7. -21 on mielenkiintoinen artikkeli filosofi ja kirjailija Tuomas Nevanlinnasta, joka oli myös kuntavaaliehdokkaana ja tulikin valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton listalta. Tämän vuoden Herättäjäjuhlilla - joita vietettiin parisen viikkoa sitten virtuaalisesti - Nevanlinna puhui uskonnollisesta ja filosofisesta luokkajaosta: - Filosofiasta puhutaan hienona ja mielenkiintoisena, mutta teologia ja varsinkin kirkko jakavat ihmisten mielipiteet. Filosofia on kuitenkin yläluokkaisempaa, sovinistisempaa ja rasistisempaa kuin kristinusko, joka alkoi alaluokkaisena kansanliikkeenä.

Tänäkin kesänä, siis jo toisena koronakesänä monet kesätapahtumat ja festivaalit on peruttu, myöskin nämä em. uskonnolliset kesäjuhlat, joita on Herättäjäjuhlien (kuva ohessa menneitten vuosien eräästä juhlasta) lisäksi vanhoillislestadiolaisten Suviseurat. Nämä kaksi suurimpaa, joissa molemmissa olen joskus itsekin käynyt ehkäpä silkasta uteliaisuudesta, mutta myös mielenkiinnosta. Ja olen myös sitä mieltä, että näillä olkoon myös paikkansa Suomen suvessa, kunhan koronatilanne niin suo. 

Tämä huumaava helle ei muuten sovi kaikille. Ei ainakaan minulle, ja siksipä vietän aikaani pääasiassa omissa ympyröissä kaukana lähipiirin ulkopuolisista ihmisistä. Oikeastaan käyn vain ruokakaupassa ja silloinkin  edelleen maskiin tiukasti sonnustautuneena. Ja todennäköisesti käytän maskia koko loppuikäni ainakin, mitä tulee huolestuttaviin koronauutisiin mm. Intiasta.

Elämme siis sangen epävarmoja aikoja. Toiset meistä kykenevät sietämään epävarmuutta sangen pitkään, mutta toiset eivät ja se tuo mukanaan erilaisia ongelmia ja olemisen tapoja. Tuomas Nevanlinnan mukaan körttiläisyyden lähtökohta on juurikin uskonvarmuuden vastakohta, siis epävarmuus? Siis tämä lisättynä aikamme erilaisiin ilmiöihin on todettava, että myös epävarmuudesta on tullut uusi normaali! 

 

Raija Westergård

 

 

 

2. heinä, 2021

Vaikka keskikesän mystinen ja huikea hetki on jo takana, silti kesä jatkuu, kesä. Juuri äsken joku (taisi olla telkkarissa) mainitsi liittyen kaiketi elokuvan kuvauksiin, että tällaisena kultareunaisena kesänä myös elokuvan työstäminen onnistuu eri tavoin kuin esimerkiksi sateisina ja pilvisinä päivinä. Olen täysin samaa mieltä. Juuri tällä kesällä näyttää olevan erityinen kultareunus, en tiedä miksi, mutta näin se vaan on.

Minulla alkoi loma. Töistä siis, mutta kokouksia on edelleen syystä, koska kuntavaalit siirrettiin  niinkin myöhään kesään, ja siksi poliittiset mandaattineuvottelut siirtyivät niinikään. Veikkaan, että tuskin vielä ensiviikollakaan saadaan valmista tähän asiaan. Omalla kohdallani saattaa käydä hyvin tai sitten ei. Suunnitelma B on kuitenkin kirkkaana mielessäni, enkä epäröi ottaa sitä käyttöön jos tilanne niin vaatii. Mielenkiintoisia aikoja siis odotettavissa.

Mitään lomasuunnitelmia minulla ei ole. Matkoille en lähde, enkä oikeastaan mihinkään paitsi kakkoskotiin Sastamalaan, jossa on aina pientä ja mukavaa puuhasteltavaa. Eikä aina niin pientäkään, mutta mukavaa kuitenkin. Minä en ahdistu tekemättömistä töistä, kuten joku saattaa ahdistua. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä, koska eihän tämä maailma ole koskaan valmis muutenkaan. Jos olisi, se vasta olisikin ahdistavaa.

Tuossa ikkunani takana on vanha kukkapenkki, jossa juuri nyt kukkii kauniisti vuohenputket. Olen antanut sille periksi, koska en kuitenkaan pärjää tälle kasville jokakesäisessä  eloonjäämistaistelussa. Vaikka sitä kuinka nyhtäisi maasta irti, aina jotain juuria jää, ja nostaa jälleen päätään toisesta paikasta entistä ehompana. Mutta toki ihan oikeita kukkiakin tuosta penkistä vielä nousee, katsotaan nyt sitten miten kauan. Viimeinen keino on tasoitella kukkapenkki ruohonleikkurilla ja nauttia pelkästä nurmikosta.

Siispä ei oteta tällaisena kultareunaisena kesänä pulttia rikkaruohoista, siivoamisesta eikä mattopyykistä (vein toissapäivänä ensimmäisen satsin pesulaan) eikä varsinkaan kaappien järjestelemisestä. Eikö kaikista tärkeintä olekin sielunrauha, aurinko ja linnunlaulu? 

 

Raija Westergård

 

 

21. kesä, 2021

Nämä kesäyöt ovat suomalaisen luonnon parasta ja kauneinta aikaa. Juuri näinä aikoina on ihmisen onni ja omituisuus, ettei tarvitse pitkiä yöunia: miksi nukkua kun voi olla valveilla juuri nyt, kun kesäyön taika on parhaimmillaan? 

No, minä en nuku juuri enempää myöskään pimeänä vuodenaikana, enkä ole nukkunut koskaan. Jollekin se voisi olla kärsimys, mutta minulle vähäunisuus on ollut aina  mahdollisuus, koska voin esimerkiksi kirjoittaa heti aamuvarhaisella - jolloin myös kirjoitan (ainakin omasta mielestäni) parhaimmat tekstini. 

Historia tuntee useitakin vähäunisia, kuten esimerkiksi ranskalainen sotilas, sotapäällikkö ja poliitikko Napoleon Bonaparte (1769-1821), jonka kerrotaan nukkuneen noin 4 tuntia yössä. Hän voitti sotajoukkoineen suuria historian lehdille päätyneitä taisteluita mm. Austerlitzissä ja Tilsitissä, mutta Waterloon  vuonna 1815 hän hävisi. Napoleonin elämä oli varsin mielenkiintoinen monella tavalla, mutta juuri nyt en halua viipyä sotahistoriassa tämän enempää. 

Kuntavaalit olivat ja menivät ja omalta kohdaltani varsin hyvin. Sain 94 ääntä, eniten omassa ryhmässäni ja olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Elokuussa siis aloitan neljännen valtuustokauteni Hämeenkyrön kunnanvaltuustossa ja teen sen hyvillä mielin: olen oikealla tiellä ja matka jatkuu! Tosin vielä ei ole selvinnyt, mille paikalle poliittisessa hallinnossa tulen asettumaan, mutta toivottavasti valinta tulee olemaan rehti ja oikeudenmukainen.

Haluan siis nyt kiittää tätäkin kautta kaikkia äänestäjiäni: Lämmin ja nöyrä kiitokseni luottamuksesta! Matka siis jatkuu ja karavaani kulkee!

 

Raija Westergård

 

 

13. kesä, 2021

Juuri tänään 13.6.2021 en voi välttyä kirjoittamasta vaaleista, koska juuri tänään on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Minäkin olen ehdokkaana Hämeenkyrön valtuustoon Vasemmistoliiton listalta nyt neljännelle (ja viimeiselle) kaudelleni. Tiedän toki ettei koskaan saisi sanoa "ei koskaan", mutta tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että (jos tulen valituksi) kausi osaltani jääköön viimeiseksi. 

Pääsin ensimmäisen kerran valtuustoon vuonna 2008 ja olin viimeisimpiä läpimenijöitä eli aika pienellä äänimäärällä (muistaakseni 54 ääntä) satuin pääsemään valtuutetuksi tuolloin. Vuoden 2012 vaaleissa sain 82 ääntä ja 2017 kuntavaaleissa 147 ääntä ja olin kunnan "äänikuningatar". Tällä kerralla uskon ylittäväni riman jälleen, mutta toki toisinkin voi käydä. Hyväksyn tuloksen olkoon se mikä tahansa. Klo 20 asti kansa puhuu ja sen jälkeen pulinat pois.

Nämä kesävaalit ovat olleet erikoista aikaa. Vaalien siirto ei ollut minusta hyvä ajatus, vaikka toki koronatilanteen mukaan toimittiin. Ainakin minulla motivaatio karkasi hetkeksi, mutta onneksi se kuitenkin palasi. Vaalijulisteiden töhriminen ja muu häirintä on ollut törkeää ja ikävää seurattavaa. Itse olen saanut kampanjoida kaikessa rauhassa eikä minkäänlaista ongelmaa ole tullut vastaan.

Oikeastaan olen saanut runsaasti positiivista palautetta, kannustusta ja tukea myös tahoilta, joista sitä kaikista viimeiseksi olisin odottanut. Kampanjaani - vaikken nyt kovin näkyvästi ole esillä ollutkaan - on sanottu hillityksi ja  tasokkaaksi, ja että osaan puhua ihmiselle ihmisen kielellä. Ja että puhun pitkällä sosiaali- ja poliittisen työn kokemuksella  niin, että jokainen varmasti ymmärtää. Niinpä juuri. Tähän voin sanoa vain kuin J. L. Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa: Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin...

Valtakunnan tasolla näiden vaalien varjoissa on tapahtunut vaikka mitä, enkä nyt lähde niitä tässä tarkemmin edes erittelemään. Ruotsalainen TV-sarja Har jag något val eli Vaalien varjoissa (2019) käsittelee somevaikuttamista, valeuutisia, mielipiteisiin vaikuttamista sekä algoritmeja (joista en ymmärrä mitään), mutta sarjan Elin Almén yhdessä jaksossa käsittelee erityisesti tilannetta,  kuinka Ruotsin poliittiset puolueet pärjäävät sosiaalisessa mediassa tapahtuvien vaikutusyritysten kanssa? Mitä kuplautumisella tarkoitetaan, ja kuinka algoritmt vaikuttavat somen uutisvirtaan? Väittäisin, että samankaltaisia asioita tapahtuu myös Suomessa. Vaalien varjoissa-sarja on muuten katsottavissa Areenasta, jos kiinnostaa. 

Eli äänestäjän kyllä kannattaa olla tarkkana näinä aikoina ja aina vaalien alla, koska "vaikuttaminen" voi olla erittäin hienovaraista eikä ihminen välttämättä huomaa ollenkaan tietynlaista vedätystä. Sillä sitähän se pahimmassa tapauksessa on. Minä kuitenkin uskon, että ihmisen (ehdokkaan) teot puhukoot puolestaan ja uskon myös jokaisen äänestäjän omaan arviontikykyyn karsia ns. jyvät akanoista. Äänestäminen kannattaa aina!

Poliittinen sivustoni löytyy täältä: http://westergard-raija.simplesite.com 

 

Raija Westergård